Nostalginen Merihaka kesällä 2011. Merihaka on aina ollut ihan omanlaisensa maailma, erossa muista. Miten erilaiselta se näyttikään lapsuudessa. Koulu oli kadonnut, eikä ollut enää leikkipaikoilla lapsia hyppäämässä narua. Koko kylä oli autio, näin vain kaksi ihmistä koko kierroksella. Hetken olin ainoa ihminen olemassa. Kapakka sentään vielä oli paikallaan, tosin eri nimellä. Mikäs se silloin 80-luvulla olikaan, kenties Tyrskybaari? Kaikki oli silloin isoa ja jännittävää. Ehkä tässä kävi niin, että minusta tuli iso ja tylsä. Ajattelen aina Merihakaa pelolla ja ilolla. On mukava ajatella, että siellä se vielä on, mutta minun ei tarvitse siellä enää olla, vaan voin joskus käydä kylässä - jos tahdon.
